Käteni tärisevät, kun kirjoitan tätä, koska tämä aihe herättää minussa niin paljon inhoa, ahdistusta ja raivoa. Hyvät lukijat, tänään kirjoitan raiskauskulttuurista.
Tiedätkö, miksi raiskausvitsejä ei pitäisi kertoa? Siksi, että jos seurassa on naisia, todennäköisyys on ainakin yksi viidestä, että hän on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.
Tiedätkö, miksi raiskausvitsejä ei pitäisi kertoa? Siksi, että jos seurassa on naisia, todennäköisyys on ainakin yksi viidestä, että hän on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.
Raiskauskulttuuri pähkinänkuoressa on sitä, että naisen on hyvinvointivaltioissakin todennäköisempää joutua seksuaalirikoksen uhriksi kuin valmistua korkeakoulusta. Kehitysmaissa nainen joutuu raiskatuksi todennäköisemmin kuin oppii lukemaan.
Liian usein raiskatulta naiselta kysytään, mitä hänellä oli yllään, ei kai hän vain provosoinut raiskaajaansa näyttämällä liikaa ihoa. Meitä opetetaan baareissa vahtimaan juomiamme, ettei kukaan laita niihin tainnuttavia aineita. Meille markkinoidaan myös kynsilakkoja, jotka vaihtavat väriä jos ne altistuvat tällaisille aineille. Me emme myöskään saa juoda liikaa, ettei joku käyttäisi humalatilaamme hyväkseen.
Raiskauskulttuuri on sitä, että myös Tapanilan joukkoraiskaustapauksessa tuomari alensi raiskaajien tuomioita, koska saattaisi olla heidän kehitykselleen vahingollista viettää nuoruusvuosia vankilassa. Muutama vuosi sitten USA:ssa nousi julkisuuteen tapaus, jossa kaksi nuorta poikaa oli useamman kerran brutaalisti raiskannut sammuneen tytön kotibileissä. Media keskittyi raiskatun ihmisen kärsimysten sijasta voivottelemaan sitä, miten poikien jalkapallourat ja tulevaisuudet murskaantuisivat siitä, että he tapauksen myötä leimautuvat seksuaalirikollisiksi.
Olisivat miettineet sitä ennen kuin tekivät vapaaehtoisesti seksuaalirikoksia.
Raiskauskulttuuri on sitä, että luulemme ettei mies voi tulla raiskatuksi.
Raiskauskulttuuri on sitä, että luulemme ettei mies voi tulla raiskatuksi.
Raiskauskulttuuri on sitä, että listoille nousee musiikkia, joka kirjaimellisesti kertoo raiskauksesta ihannoivaan sävyyn.
Vanha feministinen sanonta kuuluu: "Sen sijaan, että opettaisimme naisia olemaan tulematta raiskatuiksi, mitä jos opettaisimme raiskaajia olemaan raiskaamatta."
Haluan vähän avata tätä. Monet ovat älähtäneet, ettei murhaajiakaan saa lopettamaan murhaamista sillä että heille sanotaan murhaamisen olevan väärin. Ei tietenkään. Emme me sitä haekaan. Suurin osa raiskauksista eivät ole sellaisia, että Jammu-setä hyppää puskasta ja raiskaa satunnaisen uhrin. Suurimmassa osassa tapauksista uhri tuntee raiskaajan ennestään.
Ongelma ei ole siinä, etteivätkö ihmiset tietäisi että raiskaus on väärin. Ongelma on se, ettei heille opeteta, mitä eroa on tavallisella seksillä ja raiskauksella. Usein raiskaaja ei edes tiedä raiskaavansa, koska kukaan ei ole kertonut hänelle että seksuaaliseen toimintaan tarvittaisiin molemminpuolinen suostumus.
Raiskauskulttuuri on sitä, ettei yläkoulun terveystiedon opetussuunnitelmaan kuulu perustietopakettia siitä, mitä on seksiin suostuminen, ja ennen kaikkea mitä se ei ole. Tässä on Laci Greenin video aiheesta.
Ennen kaikkea raiskauskulttuuri on sitä, että me elämme vieläkin uskomuksessa, että miehuuteen kuuluu väkisin raiskausvietti. Että miehet ovat eläimiä jotka eivät seisokin iskiessä tai muuten vain tilaisuuden tullessa kykene kunnioittamaan toisen ihmisen kehoa ja rajoja.
Minä en suostu uskomaan, että peniksen omistaminen tekee ihmisestä hirviön. Hirviön tekee se, ettei hänelle opeteta miten sitä kuuluu käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti